Arvostelussa: Yakuza 0

Yakuza 0 on esiosa suositulle, aikoinaan PlayStation 2:lla alkunsa saaneelle pelisarjalle. Pelin tarinasta ja hahmoista saa silti helposti otteen, vaikka sarjan muut osat eivät olisikaan millään tavalla tuttuja. Yakuza 0 on monin tavoin paras aloituskohta sarjaan tutustuville.

Yakuza-sarjan pelit ovat eräänlaisia 3d-katutappelu/seikkailupelejä, joissa pelihahmon kykyjä kehitetään roolipelimäisesti taisteluista ja tehtävien suorittamisesta saatavilla kokemuspisteillä. Pelimaailma on avoin, mutta pinta-alaltaan hyvin pieni verrattuna länsimaisiin hiekkalaatikkopeleihin, kuten GTA tai Just Cause. Pienestä koostaan huolimatta Yakuza-pelien keskeisin tapahtumapaikka Kamurocho on hyvin elävä ja todentuntuinen, ehkä eniten siksi, että se on mallinnettu hyvin tarkasti oikean Tokion kaupunginosan Kabukichon mukaan. Kadut ovat täynnä ihmisiä ja varsinkin ilta- ja yöaikaan hämärämmillä sivukaduilla oleva neonvalohelvetti luo hyvin tunnelmaa. Tekemistä riittää pääjuonen seuraamisen lisäksikin. Tyypillisesti Yakuza-peleissä pääjuoni jää nopeasti sivuosaan lukuisten sivutehtävien ja hyvin pikkutarkasti luotujen minipelien viedessä pelaajan huomion. Ympäri kaupunkia löytyy erilaisia tapoja tappaa aikaa; karaokebaari, disko, keilahalli, kolikkopelihalli, jossa pääsee pelaamaan täydellisiä porttauksia Segan klassikoista, ja vaikka mitä muuta. Pelit myös tukevat tällaista haahuilua koska mitään aikarajoja ei ole, poislukien tietyt tarkkaan rajatut kohdat pelien pääjuonessa. Aika ei etene peleissä reaaliajassa, vaan vuorokaudenajat vaihtuvat pääjuonen kohtauksien tahtiin. Pelaaja voi siis vaikka yökerhosta lähtiessään käydä pelaamassa neljän tunnin shogisession ja silti ehtiä nukkumaan ennen seuraavan aamun haasteita. Ehkä epärealistista, mutta ottaen huomioon pelien tarjoaman uskomattoman sisältömäärän, pelaamisesta tulisi muutoin hyvin äkkiä stressaavaa ajankäytön mikromanagerointia, mikä ei sopisi pelien muuhun designiin kovinkaan hyvin.

Kiryu viettää iltaa kaupungilla parhaan kaverinsa Nishikin kanssa

Pelimaailma on pieni mutta tunnelmallinen

Tappelut ovat rajuja ja näyttäviä

Yakuza 0 sijoittuu vuoteen 1988, keskelle Japanin kuumeisinta nousukautta. Sarjan päähenkilö Kazuma Kiryu on vasta parikymppinen, juuri äskettäin yhteen Tokion vaikutusvaltaisimmista yakuzaperheistä liittynyt märkäkorva. Pelin alussa tapahtuu murha, josta Kiryu joutuu välittömästi epäillyksi. Hyvin nopeasti käy ilmeiseksi, että joku on lavastanut Kiryun ja motiivikin näyttää osittain selviävän, mutta koska oikeasta syyllisestä ei ole mitään tietoa ja Kiryun pomoilla on omat syynsä hiillostaa sankariamme, Kiryu päättää lähteä etsimään syyllistä omin päin. Samaan aikaan Osakan Sotenborissa nuori yökerhon manageri Goro Majima huhkii hiki hatussa pitääkseen paikalliseen yakuzaperheeseen kuuluvan kerhon omistajan tyytyväisenä. Majima toivoo ahkeruutensa palkittavan perheen jäsenyydellä, mutta toive jätetään huomiotta kunnes eräänä iltana pomo heittää tiskiin tarjouksen, josta on paha kieltäytyä. Näiden kahden kaupungin ja kahden päähenkilön välillä vaihdetaan pelivuoroa säännöllisin väliajoin ja hahmojen tarinat vaikuttavat aluksi täysin erillisiltä. Pikkuhiljaa murhalavastuksen takaa paljastuu monimutkainen kiinteistökeinottelujuoni ja poliittinen valtapeli ja sankareidemme tarinat alkavat kietoutua yhteen. Tapa, millä peli tarkoituksella jättää tarinan yhden puolen televisiosarjamaiseen cliffhangeriin juuri kun vaihdetaan päähenkilöä, pitää pelaajan kiinnostuksen korkealla.

Hitoshi Ozawa loistaa yakuzapahiksena
Goro Majima on pelin kahdesta päähenkilöstä mielenkiintoisempi, varsinkin jos tietää hahmon myöhemmät vaiheet

Pelikokemuksena Yakuza 0 on hyvin lineaarinen ja tarinavetoinen. Juonta viedään eteenpäin lukuisilla välivideoilla, jotka melkein vetävät pituudessaan vertoja Metal Gear Solidin vastaaville. Videot voi onneksi skipata, mutta ne kannattaa katsoa ainakin kerran jo pelkästään harvinaisen hyvän käsikirjoituksen ja ohjauksen takia. Muutamien keskeisimpien hahmojen ääninäyttelijät ovat itse asiassa japanilaisten rikosleffojen veteraaneja ja heidät on mallinnettu kokonaisuudessaan pelin hahmoiksi. He käytännössä varastavat shown kohtauksissa, joissa ovat mukana ja erikoismaininnan ansaitsee yakuzapomo Daisaku Kuzen näyttelijä Hitoshi Ozawa. Lisäksi joihinkin pienempiin sivurooleihin on palkattu pornotähtiä. Alan asiantuntijat saattavat bongata tuttuja kasvoja ja nimiä vaikkapa kauppojen kassoilta tai karaokebaareista.

Yakuza 0:n maailmassa raha puhuu ja köyhät kuuntelevat
Ayaka Tomoda bilettää Heartbreak Mermaidin tahtiin
Bakamitai on melkein Suomi-iskelmän tasoista melankoliaa

Pelattavuudeltaan Yakuza 0 on varsin sulava. Niin pääjuonta kuin kaduilla vaelteluakin rytmitetään taistelukohtauksilla, joissa pelaajaa vastaan heitetään joko muutaman jengiläisen joukkio tai sitten yksi vähän vahvempi pomotappelu. Taistelualue on eri tavoin rajattu areena, missä saattaa ympäristöstä riippuen olla jotain irtainta tavaraa, jota voi halutessaan käyttää aseena. Liikevalikoimassa on liikkumisen ja kohteisiin lukittumisen lisäksi nopea ja hidas hyökkäys, kiinniotto ja torjunta. Näiden erilaisilla yhdistelmillä pystyy saamaan aikaan hyvinkin erilaisia komboja ja kun tähän vielä yhdistää kummankin hahmon oppimat kolme erilaista taistelutyyliä, vaihtelua on lopulta todella paljon. Systeemi on intuitiivinen ja sen hienouksia opetetaan pelin edetessä pikkuhiljaa lisää.

Yksi Yakuza-sarjan huomionarvoisimpia puolia on pääsääntöisesti vakavan ja jopa synkän pääjuonen tasapainotus oudoilla ja hassuilla sivutehtävillä joissa Kiryu (tai tämän pelin tapauksessa myös Majima) päätyy auttamaan jotakuta tuntematonta milloin missäkin asiassa. Nuori nainen tarvitsee äkkiä valepoikaystävän, ettei hänen yllätysvierailulle tupsahtava ylihuolehtiva isänsä pakottaisi häntä järjestettyyn avioliittoon; suositun rokkibändin hurjat jäsenet ovatkin hissukoita hymypoikia, jotka tarvitsevat valmennusta hurjan pojan rooleihinsa voidakseen kohdata faninsa; ensiluokkaisia ruokasieniä pimeällä kujalla kauppaava mies tarvitsee apua markkinoinnissa ja herättää henkiin italialaisen mafioson vanhan unelman maailman parhaasta pastareseptistä. Nämä ovat vain muutama esimerkki sadasta erilaisesta sivutehtävästä, joihin pelaaja saattaa törmätä vaikkapa matkalla pomon puheille selittämään miksi mies, jolta käytiin perimässä velkoja löytyi myöhemmin murhattuna samasta paikasta. Tavallisesti tällainen vakavan draaman ja farssia lähestyvän komedian yhdistäminen tuntuisi amatöörimäiseltä, riitasointuiselta ja vähintäänkin niin huonolta että mittari tavallaan kiepsahtaa ympäri takaisin hyvän puolelle, mutta jotenkin Yakuza 0 onnistuu tekemään tästä onnistuneen kokonaisuuden. Uskoakseni tässä ovat avainasemassa itse päähenkilöt. Niin Kiryu kuin Majimakin ovat monisyisiä hahmoja, joiden fyysistä vahvuutta ja uhkaavuutta tasapainottaa tietynlainen lempeys ja heikomman puolella oleminen. Kumpikaan heistä ei ole sellainen persoona, joka nauttisi jonkun toisen ahdingosta, mutta he pystyvät heittäytymään täysillä mukaan mihin tahansa kiinnostavaan juttuun, oli se sitten kilpa-ajoa radio-ohjattavilla autoilla koululaisten kanssa tai Saturday Night Fever-tyylistä tanssikisaa diskon kuninkuudesta.

Vaikka Kiryu on fyysisesti vahvempi, Majiman erikoishyökkäykset ovat tyypillisesti paljon brutaalimpia
Polkupyörät ovat Yakuzoissa massatuhoaseita

Yakuza 0:n pahimmat puutteet löytyvät tekniseltä puolelta ja silloinkin kyse on enimmäkseen kosmeettisista jutuista. Peli pyörii alkujaan PlayStation 3:n ajoilta peräisin olevalla moottorilla ja se näkyy. Peliympäristön ja hahmojen mallit ovat hieman yksinkertaisia verrattuna nykypeleihin ja vaikka esirenderoidut välivideot näyttävät hyviltä etenkin pc-version paremmilla resoluutioilla, pelimoottorilla tehdyissä kohtauksissa käytetään ahkerasti purkitettuja animaatioluuppeja, jotka joko toimivat tai sitten eivät. Läheskään kaikkea dialogia ei ole puhuttu, ainoastaan tärkeimmät kohtaukset, mikä on ollut ainakin osittain budjettikysymys. Lisäksi pelin alkupuolella on muutama outo, miltei visual novelia tyyliltään muistuttava kohtaus, jotka on toteutettu still-kuvina ja puhuttuna dialogina. Tiedä sitten onko aikataulu ollut syynä, ettei näitä paria kohtausta ole ehditty tehdä kunnon videopätkinä. PC-porttaus on kuitenkin onnistunut ja vaikka alkuun käännöksessä oli useita pelin kaatavia bugeja, niitä liiskattiin ahkerasti julkaisun jälkeisinä viikkoina ja peli toimii nyt hyvinkin mallikkaasti. Vielä viimeisenä valituksena/varoituksena pelissä ei ole automaattista tallennusta, eikä tallentaa voi muualla kuin sinne tänne ripotelluissa puhelinkopeissa tai joka luvun lopussa. Onneksi tallennuskoppeja on kuitenkin sen verran tiheässä, että lähin on aina muutaman sekunnin sprintin päässä. Peli on myös erittäin huomaavainen ja kysyy, oletko valmis jatkamaan, jos pelaaja on aloittamassa pidempää tappeluepisodia tai jotain muuta ratkaisevaa kohtausta. Näihin kysymyksiin on aina turvallista vastata kieltävästi, että pääsee ostamaan taskut täyteen energiajuomia, ahtamaan mahan täyteen sushia ja tallentamaan.

Jos 100%:n läpipeluu kiinnostaa tai olet vain huolissasi ohimenevistä sivutehtävistä, Yakuza 0:n tapauksessa huoli on aiheeton. Mitään ainutlaatuista ei voi ohittaa lopullisesti ja viimeistään pääjuonen jälkeen avautuvassa Premium Adventuressa voi käydä metsästämässä aiemmin jälkeen jääneet sivutehtävät ja minipelien piste-ennätykset. Ainoastaan muutama pääjuoneen liittyvä saavutus on mahdollista jäädä saamatta, mutta niissäkin on vain kyse kikkailusta ja tiettyjen kohtausten tekemisestä tietyllä tavalla, eikä niistä saa mitään uniikkia palkintoa itse pelissä. Koska yksi saavutuksista on pelata peli läpi ensimmäisen läpipeluun jälkeen avautuvalla Legend-vaikeustasolla, kannattaa mahdolliseen oppaaseen tarttua vasta toista kierrosta aloittaessa spoilereiden välttämiseksi.

Monet minipeleistä ovat niin hyviä että ne toimisivat itsenäisinä peleinä.
Koska Yakuza 0 sijoittuu 80-luvulle, Virtual Fightereita tai Crazy Taxia ei pelihalleissa näe. Outrun ja muutama muu aikakauden Sega-klassikko löytyy kyllä täysin pelattavina versioina.

Yakuza 0 on upea ja monipuolinen peli jossa riittää tekemistä ja ihmeteltävää pitkäksi aikaa. Jos aikoo enimmäkseen seurata pääjuonta ja tekee lähinnä sivutehtäviä joihin törmää, eikä lähde isommin etsimään mitään salaisuuksia, peliaikaa todennäköisesti kertyy vähintään noin 30 tuntia. Jos todella innostuu tekemään kaikkea mitä peli pitää sisällään, ensimmäisen läpipeluun pituus venyy varmasti sataan tuntiin tai ylikin. Ihan hyvä kauppa, kun ottaa huomioon, että peli on täysihintaisena Steamissa 20 euroa ja aleissa noin kympin tai alle. Tartu tarjoukseen, josta ei voi kieltäytyä ja lähde virtuaaliselle kulttuurielämysmatkalle Japaniin.

Minimilaitevaatimukset:

  • Käyttöjärjestelmä: Windows 7 64Bit
  • Prosessori: Intel Core i5-3470 | AMD FX-6300
  • Muisti: 4 GB RAM
  • Näytönohjain: Nvidia GeForce GTX 560 | AMD Radeon HD 6870

Heca

Pelaan paljon kaikenlaisia pelejä ja suosittelen parhaiksi kokemiani kaikille jotka vain jaksavat kuunnella.

WordPress Lightbox Plugin