Katsauksessa: Paradise Lost

Peli sijoittuu vaihtoehtoisen tulevaisuuden post apokalyptiseen maailmaan, jossa toinen maailmansota on kestänyt yli 20 vuotta ja Saksa on onnistunut kehittämään ydinaseen, jota se käytti sodan lopussa ennen kuin olisi hävinnyt. Pelissä ollaan Szymon niminen 12 vuotias poika, joka tarinan alkaessa löytää natsien sodan aikaisen bunkkeriin, josta hän on tuntemattoman miehen perässä, joka on hänen äitinsä kanssa samassa valokuvassa.

Pelin alussa itse pelkäsin, että tämä peli on pitkin pimeässä hortoilusta ja erilaisten hirviöiltä piileskelyä, eli sellainen peli joka ei minua kiinnostaisi pätkääkään. Pelkoni osoittautui turhaksi, sillä hyvinkin pian löysin bunkkerin sähkökeskuksen ja sain valot päälle ja loppupelin aikana ei tullut vastaan liian pimeitä kujia, eikä niitä hirviöitä ,joita pitäisi sadasosan sekunnin varoitusajalla hoksata mennä piiloon tai kuolee.

Pelin tarina taitaa aueta ihan peli lajille tyypillisesti, eli pikkuhiljaa tarinan edetessä ja peli on siinä mielessä lineaarinen, että eksyminen on käytännössä mahdotonta. Tietenkin jos jokaista ääninauhaa ja paperilappusta ei malta lukea, niin tarinasta jää aika paljon paitsi. Mutta pelin pystyy kyllä näinkin pelaamaan loppuun. 

Peliaikaa tälle kokemukselle tulee sellainen hieman vajaa 3 tuntia, jos ei nyt kaikkia nurkkia nuoho ja jää ihailemaan maisemia, sillä pelin graafinen puoli sekä äänisuunnittelun anti on mielestäni todella loistavaa ja paikkoja katselee jonkin aikaa ihan mielellään. 

Kokemuksena peli voitti siis puolelleen ja tarinaa ei pitkitetä liikaa. Tutkittavaa ja käveltävää oli juuri sopivasti, eikä peliä muutenkaan oltu pitkitetty tarpeettomasti. Pelissä kuullaan jonkin verran  ääninäyttelyä ja uudellee peluuta ajatellen löytyy ainakin yksi vaihtoehtoinen reittikin. 

Ainoa pieni ongelma on pelissä nopeamman kävelyn tai juoksemisen puute. Ainakin itseäni häiritsi hieman pelissä hidas kävelyvauhti, joka olisi mielestäni saanut olla hieman nopeampaa, mutta tämä on jo sitä pitsireunan nypläämistä.