ArvostelutRoolipeli

Arvostelussa: Roadwarden

Hyvää adventin aikaa kaikille!

Tänään arvostelussa Assemble Entertainmentin julkaisema ja Moral Anxiety Studion kehittämä Roadwarden. Peli julkaistiin 12.9.2022 Windows, Linux ja Mac ympäristöille ja se on saatavissa niin Steam kuin GoG sivustoilta hintaan 10,99 euroa.

Kyseessä on siis kuvitettu, tekstipohjainen roolipeli, ja jos pelinkehittäjä ei ole sinulle entuudestaan tuttu, niin ei syytä huolestua. Moral Anxiety Studio on tehnyt aiemmin kaksi visuaalista novellia: Tales From Windy Meadows ja Tavern, joista vain aiempi on tällä hetkellä saatavilla. Moral Anxiety Studio pääsi saksalaisen indiepelijulkaisija Assemble Entertainmentin kelkkaan vasta viimeisimmällä julkaisullaan Roadwarden. Roadwarden on kuvitettu, visuaalinen novelli, joka on tehty Ren’Py -pelimoottorilla. Ren’Py on avoimen lähdekoodin maksuton pelimoottori, joka on suunniteltu juuri visuaalisia novelleja varten.

Kuvankaappaus pelistä Roadwarden.
Yksi ensimmäisistä pelin tapahtumista.

Kuten ilmaisin, peli on kuvitettu, tekstipohjainen roolipeli. Toisaalta peliä voisi kuvailla myös nimellä interaktiivinen fiktio, joka yleistyi varhaisten tietokoneiden myötä, ennen kuin varsinaista tietokonegrafiikkaa oli peleissä käytettävissä. Toisaalta taasen Roadwardenissa ei tarvitse osoittaa yhtä luovaa ajattelukykyä keksiessään mahdollisia avainsanoja, jotka veisivät tarinassa ja tilanteissa eteenpäin, vaan peli on tehty meille nuorisolaisille sopivaksi antamalla käytettävissä olevat valinnat suoraan näytölle (kuten näet yllä). Pelissä on kuitenkin muutamia tilanteita, joissa pelaajan pitää ymmärtää käyttää omaa näppäimistöään saadakseen lisätietoa, joskus myös varsin oleellista sellaista (kuten alla olevassa kuvassa). Tämän lisäksi Roadwarden pelissä on siis varsinainen käyttöliittymä, jonka avulla pystyy tarkastelemaan hahmon kantamia tavaroita, karttaa, odottamaan, nukkumaan, vaihtamaan asetuksia ja myös selaamaan aiempia keskusteluita. Sen lisäksi pelissä on loki (journal), mistä näkee pelihahmolle annetut tehtävät ja niihin liittyvää informaatiota. Kaiken kaikkiaan Roadwarden on siis eräänlainen visuaalisen novellin ja tekstipohjaisen roolipelin risteytys, joka käyttää hyväkseen pikseligrafiikkaa esittäessään pelin alueita.

Kuvakaappaus pelistä Roadwarden.
Pelissä joutuu myös itse keksimään käskyjä saadakseen lisätietoa, Asterion on yksi pelin päähenkilöistä.

Roadwarden sijoittuu nimeämättömään fantasiamaailmaan, missä monenlaiset hirviöt ja luonnonkatastrofit uhkaavat ihmiskuntaa ihmisten sisäisten ristiriitojen lisäksi. Pelissä pelaaja asettuu roadwardenin, tienvartijan, rooliin ja matkaa Kymmenestä Kaupungista (Ten Cities) pohjoiseen, Noitakumpujen (Hag Hills) takaiseen niemimaahan. Kaupungeissa asuville pohjoinen niemimaa on varsin tuntematon, muutaman pienen kylän lisäksi siellä asustaa hirviöitä kuten peikkoja, harpyijoita ja hiisiä. Tiet pohjoisessa ovat turvattomia, mutta alueen luonnonrikkaudet houkuttelevat etelän kaupunkeja etsimään uusia kauppakumppaneita. Roadwardenina saavut etelän viimeiseen etuvartioon, joka on lähinnä paaluaidan ympäröimä aukio, jossa kaksi talvesta selvinnyttä vartijaa toivoo heidän tehtävänsä päättyvän ennen kuin karu pohjoinen päättää heidän päivänsä. Siitä tarkoituksenasi on matkata yhä pohjoisemmaksi, tutustua vieraisiin kyliin ja hankkia etelän kauppakilloille tietoa pohjoisen mahdollisuuksista. Varsinaisen päämääräsi saat valita itse (spoilers), mikä ilmeisesti myös jossain määrin vaikuttaa käytettävissä oleviin keskusteluvaihtoehtoihisi.

Tekstipohjaisilla roolipeleillä on tyypillistä varsin runsaat kuvailut, koska ymmärrettävästi pelaaja ei saa kohtaamastaan ympäristöstä tai henkilöistä mitään muutakaan informaatiota. Roadwarden kuitenkin on ikään kuin korvannut osan tekstipohjaisesta kuvailusta pikseligrafiikalla, joka kuvaa vain alueita, joihin pelaaja kulkee. Henkilöitä ja alueita, kuin myös vastaan saapuvia hirviöitä, kuvaillaan varsin kitsaasti. Erilaisia hirviöitä on vaikka kuinka ja monta, mutta niiden kuvailut jäävät ensikohtaamisessa hyvin kevyelle tasolle, minkä jälkeen niistä puhutaan lähinnä nimellä. Alueiden kuvailu myös on varsin niukkaa, mikä on erityisen ärsyttävää tilanteissa, joissa pitäisi keksiä itse sanoja, joilla voisi vaikuttaa siihen ympäröivään alueeseen (kuten alla).

Pelin äänimaailma myös paikkaa kuvailun niukkuutta. Pelin ääniraita on todellinen bangeri, mihin kuuluu niin ambient äänimaailmaa, taistelumusiikkeja kuin myös metsän ja vaikka meren ääniä. Äänien osalta Roadwarden onkin erittäin hyvin suunniteltu, ja myös onnistunut.

Kuvakaappaus pelistä Roadwarden.
Spoilers: ”treasure” sanalla ei löydä kiviympyrästä yhtään mitään.

Peli on kerronnaltaan jouhevaa, eikä tapaamiensa ihmisten kanssa voi vahingossa (tai tarkoituksella) käydä läpi samoja asioita. Pelissä tosiaan on archive, mistä pelaaja pystyy katsomaan aiempia tapahtumia ja keskusteluja… tiettyyn pisteeseen asti. Kyseiseen archive alueeseen ei tosiaankaan tallennu ikuisesti kaikki keskustelut, vaan ehkä noin 100 riviä tekstiä, mikä ei tekstipohjaisessa pelissä ole kovinkaan paljoa. Pelaajan käytössä oleva journal pitää kirjaa pelaajan saamista tehtävistä ja lisää itsestään pelaajan löytämää, tehtäviin liittyvää, uutta tietoa kyseisten tehtäväotsakkeiden alle. Ongelmaksi muodostuu, jos pelaaja kuvittelee journalin kirjaavan kaikki tehtäviin liittyvät asiat, kuten kaikki nimet ja paikat ja henkilöt. Käytännössä journal nimittäin kirjaa täysin sattumanvaraisia informaation rippeitä, mikä pakottaa pelaajan joko pitävän kirjaa asioista paperin ja kynän avulla tai vain toivovan muistavansa asioita. Väittäisin, että olisi parempi, jos peli ei kirjaisi yhtään mitään, vaan pakottaisi pelaajan alun alkaenkin pitämään omia muistiinpanoja sen sijaan, että peli luo harhaisen kuvan omasta kirjanpidostaan.

Pelissä on kolme vaikeusastetta, joista ilmeisesti ainoa järjellinen vaihtehto on normal. Hard tekee kaikista nopalla ratkaistavista tilanteista vaikeita tai mahdottomia ja easy taasen liian helppoja. Normal ja hard vaikeusasteissa pelaajalla on 40 päivää aikaa tutustua pohjoiseen ja selvittää sen ongelmia, kun taas easyllä pelaajalla on loputtomasti aikaa käytettävissään. Itsestäni tuntuu, että käytettävissä oleva aika luo peliin eräänlaista kiireen ja optimoinnin tarvetta, joita pidän molempia positiivisina asioina.

Tämän lisäksi pelissä on kolme hahmoluokkaa, jotka pääsee valitsemaan pelin alkumetreillä. Taistelija (fighter), velho (mage) ja tutkija (scholar) ovat kaikki varteenottettavia vaihtoehtoja, joilla kaikilla on oma erikoiskykynsä. Tämä erikoiskyky mahdollistaa hahmoluokalle uniikkeja tapoja reagoida tietyissä tilanteissa, mikä oikeastaan kannustaa pelaamaan pelin ainakin kolmeen kertaan läpi. Tutkijalla aloittaessa maailmasta saa aika paljon sellaista tietoa, mikä muuten pitäisi selvittää keskustelujen kautta, minkä vuoksi se joko on tai ei ole paras ensimmäinen vaihtoehto. Taistelijalla on helpointa selvitä taistelutilanteista, jotka voivat olla (lue: ovat) velholla ja tutkijalla turhauttavia.

Olen tähän arvosteluun mennessä pelannut pelin kaksi kertaa läpi ja yhteensä peliaikaa näyttäisi kuluneen noin 20 tuntia. Olen joskus aiemminkin pelannut tekstipohjaisia roolipelejä ja olen aina huomannut turhautuvani ennemmin tai myöhemmin. Roadwarden kuitenkin onnistui yllättämään minut positiivisesti. Kerronta oli sujuvaa ja pelissä eri kylien käyttämät murteet ja puhetavat loivat kuvaa niiden keskenäisestä eristäytyneisyydestä ja pohjolan laajasta erämaasta, missä ei noin vain käydä naapurissa kyläilemässä. Tapa keskustella käyttämällä erilaisia painotuksia (ystävällinen, joviaali, etäinen, pelotteleva, surullinen/alistuva; ks. alla) loi tapahtumiin eri pelikerroilla hyvin erilaisia painotuksia ja myös jatkokeskusteluja. Peli ei myöskään ollut tuhottoman pitkä, muttei aivan yhdeltä istumaltakaan pelattava. Napakka, työviikon aikana pelattava paketti.

Kuvakaappaus pelistä Roadwarden.
Joissain tilanteissa keskustelua voi ohjata eri painotuksilla.

Kokonaisuudessaan Roadwarden oli hyvin viihdyttävä kokemus. Se toi minulle vahvasti mieleen 80-luvulla suomeksi käännetyt ”Valitse oma seikkailusi” kirjat (Choose Your Own Adventure), missä lukija saa valita seikkailun kulun aina kappaleen lopussa olevien vaihtoehtojen kesken. Kuten Valitse oma seikkailusi kirjoissa, myös Roadwardenissa on ilmeistä, että se on tarkoitettu pelattavaksi useaan kertaan läpi. Pelikerrat myös ymmärrettävästi nopeutuvat huomattavasti, kun pelaajan ei tarvitse keskittyä samalla tavalla kaikkeen lukemaansa.

Pelin fantasiamaailma on värikäs ja kummallinen. Pelintekijä ilmeisesti myös seuraa aktiivisesti Steam yhteisössä käytävää keskustelua ja minullekin selvensi eräänlaista metatietoa maailmasta. Se jätti minulle sellaisen tunteen, että Roadwarden ei välttämättä ole ainoa, vaan ensimmäinen, teos tuossa kummallisessa fantasiamaailmassa.

TL;DR: Osta. Pelaa. Nauti. Heti.

Remos

Arvostelija ja blogisti Pelikaistalla vuodesta 2015 lähtien. Osoitan erityistä kiinnostusta yksinpelejä ja arvosteluja kohtaan. Internetissä minut tunnistaa käyttäjämerkeistä Remos tai RemosPendragon.

Vastaa