Konsolisotien laantuminen ja kapitalismin nousu

Sitä toisinaan sanotaan, että konsolisodat ovat ohi. Siinä missä 20 vuotta sitten Sony, Sega, Nintendo ja Microsoft kilpailivat suoraan toistensa kanssa, on verivihollisia enää kaksi – Playstation ja Xbox.

Sega vetäytyi konsoleiden tehtailusta kokonaan taloudellisesti heikosti menestyneen Dreamcastin jälkeen, kun taas Nintendo painii nykyään enemmän tai vähemmän eri sarjassa. 

Samaan aikaan, kun pyssyjen pauke tantereilla on hiljennyt, ovat myös Sonyn ja Microsoftin kilpailuasetelmat muuttuneet. Entistä useammat pelialan yritykset julkaisevat pelinsä molemmille alustoille, ja iso osa niin sanotuista eksklusiivisista tapauksistakin julkaistaan yksinoikeudella vain väliaikaisesti. 

Ei olisi väärin sanoa, että konsolisodat ovat tehneet tilaa konsolikapitalismille. Tässä artikkelissa käsittelemme asiaa tarkemmin. 

Narrit ja kuninkaat 

Ajan kuluessa konsolimarkkinat – niin kuin kaikki muukin viihteen maailma – ovat saturoituneet. Siinä missä ennen taloudellinen menestys jakautui laajemmalle alalle, ovat markkinat nykyään pullollaan lähinnä selkeitä häviäjiä ja kiistattomia voittajia. Internetin ja Metacriticin tapaisten palveluiden myötä tietoa on saatavilla enemmän kuin koskaan aiemmin, eikä yhtä moni pelaajista enää haksahda ostamaan silkkaa lisenssiroskaa. Tosipelaajat eivät enää kiikuta kaupasta pelejä tyylikkäiden kansien perusteella, vaan valveutunut kuluttaja ottaa aina ensin selvää kunkin julkaisun kriittisestä menestyksestä. 

Pelialan kehitys muistuttaa Youtube-videoiden vastaavaa. Osa videoista jää muutaman sadan katsojan viihteeksi, kun taas suurimmat hitit vetävät ympärilleen kymmenien ja satojen miljoonien ihastelijoiden joukon. Vaikka markkinat ovat suuremmat kuin koskaan aiemmin, jakautuvat luvut epätasaisemmin kuin koskaan ennen. 

DLC-pakettien nousu 

Edellä kuvattu erottelu menestyjien ja epäonnistujien välillä on syventynyt entisestään ylimääräisten latauspakettien myötä. DLC:n (downloadable content) olemassaolo hittijulkaisuissa on nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus, eikä syytä tarvitse ihmetellä. Siinä vaiheessa kun peli menee kuumille kiville vaikkapa kahdelle miljoonalle ihmiselle, on 10 euron arvoisen lisäsisällön tuottaminen erittäin älykästä. Vaikka vain yksi kymmenestä pelaajasta lataisi sisällön itselleen, puhutaan jo parin miljoonan lisätuotosta. Toki huomioon pitää ottaa myös lisäsisällön tuottamisen hinta, mutta useimmiten samainen sisältö on todennäköisesti alun perinkin tahallaan vain irrotettu pois myyntiversiosta ennen pelin painoon menoa.

Vanhan koulukunnan pelaajatkin ovat markkinoiden muuttumisen myötä alkaneet kääntää kurssiaan. Siinä missä esimerkiksi allekirjoittanut itse piti ennen lisäsisältöjä rahastuksena, myöntää hän itsekin suhtautuvansa paketteihin nykyisin paljon arkipäiväisemmin. Kuuluisa Futurama-meemi “Take my money!” kuvastaa hyvin tämän päivän pelaajien tuntoja tilanteessa, kun omaan suosikkipeliin saapuu mieluisaa uutta materiaalia ladattavaksi. Omien lempitekijöiden tukeminen rahallisesti on nykypelaajalle lähestulkoon kunnia-asia. 

Aina DLC:n läsnäolo ei kuitenkaan tunnu täysin viattomalta. Esimerkiksi kasinomaiset loot boxit tuppaavat herättämään monissa pelaajissa närää. Aito kasinopelaaminen ja pelisivustojen edut tuntuvatkin usein järkevämmältä tavalta käyttää rahaa kuin mitä sattumanvaraiset sisältölaatikot. 

Tulevaisuuden suuntauksia 

Peliala elää ja hengittää, ja on todella mielenkiintoista nähdä, millä tavoin markkinat tulevat jatkossa kehittymään. Yksi selkeä kehitysaskel on ollut harppaus kohti digitaalisesti ladattavaa sisältöä. Ilmaisia pelejä saa nykyisin ladata konsoliinsa enemmän kuin koskaan aiemmin, mikä osaltaan on vähentänyt myös pelien omistamisen intoa. Allekirjoittaneeltakin löytyy pelikirjastostaan lukuisia sellaisia pelejä, joita ei perheen ja muiden aikaa vievien asioiden myötä ole ehtinyt tai oikein kiinnostanutkaan kokeilla. Ilmaiseksi tai pilkkahintaan saatu peli ei välttämättä kutsu pelaajaansa kokeilemaan itseään, joten myös miinusmerkkinsä tässäkin nykypäivän käytännössä on. 

Yleisesti voitaneen sanoa, että yksittäisten sattumanvaraisten pelien arvo on kokenut jonkinlaisen inflaation. Vain todellisiin timantteihin jaksaa enää syventyä, mutta onneksi niitäkin julkaistaan edelleen mukavalla tahdilla.