Kohtalokas harha-askel
0

Kohtalokas harha-askel

marras 05 Jackknif3  

Tämä artikkeli ei ole objektiivinen arvostelu, vaan täysin oma, henkilökohtainen mielipiteeni.

En kykene arvostelemaan Destiny 2:ta objektiivisesti vaikka haluaisinkin, sillä tulen vertaamaan sitä tahtomattanikin edeltäjäänsä. Oma kokemukseni alkuperäisestä Destinystä on myös varsin suppea, mutta hieman vajaan 100 tunnin kokemuksen perusteella sain silti varsin kattavan kokemuksen siitä mitä pelillä on tarjota PVE-mielessä. Oma tarinani alkuperäisen Destinyn parissa alkoi The Taken King-lisäosan julkaisun jälkeen, jolloin hankin Xbox Onen ja The Taken King-kokoelman. En siis ollut kokemassa Destinyä ensimmäisenä vuonna ja jäin paljolti myös paitsi toisen vuoden annista olosuhteiden pakottamana, sillä pelasin peliä noin viikon ajan, jona aikana sain pelattua koko pelin tarjonnan nightfall strikeja, raideja ja PVP:tä lukuunottamatta. Juurikin tästä syystä tahdoin olla mukana kun Destiny 2 julkaistaan ja päästä kokemaan alusta lähtien kaiken mitä sillä on tarjota. Vähän aikaa ennen Destiny 2:n julkaisua päätin myös palata takaisin alkuperäisen Destinyn pariin ja hankin viimeisimmän, Rise of Iron-lisärin. En ole tähänkään päivään mennessä pelannut ensimmäisen Destinyn raideja tai nightfall strikeja kertaakaan enkä juurikaan PVP:tä (konsoli-FPS:t eivät ole itseltäni onnistuneet sitten nuoruusvuosien CoD-grindauksen), joten tekemäni vertailut ovat tarinan ja strikejen PVE:n rajoissa. Tämän kokemuksen pohjalta kuitenkin lähdin rakentamaan odotuksiani jatko-osalle.

Ensimmäisenä mieleeni tulee toteama, että Destiny 2 on hyvin optimoitu kasuaalipelaajalle. Alun 6-8 tunnin pelaamisen jälkeen tarina on kaluttu läpi ja hahmo saatu sinne tavoitellulle 20-levelille. Tämän jälkeen sisältö alkaa kuitenkin olla nähty ja viikoittaisella muutaman tunnin pelaamisella pystyy saavuttamaan kaiken ”tärkeän” mitä pelillä on antaa. Viikoittaiset nightfall, raid ja PVP-milestonet antavat hahmolle parempia tavaroita, mutta niiden jälkeen on tarjolla ainoastaan public eventien, strikejen ja PVP:n grindaamista legendary ja exotic engrammien ja niistä saatavien ”parempien” varusteiden toivossa. Sekin loppuu nykyisellään kuin seinään kunhan hahmonsa on saanut 305 power levelille. Sen jälkeen loppuu tekeminen yksinkertaisesti kesken, ellei jaksa yksitoikkoista grindaamista vain puuttuvien varusteiden toivossa. Itse suurine odotuksine pelasin julkaisun jälkeen läpi yön ja kirjoitushetkeen mennessä olen saanut upotettua 42 tuntia ja nostettua 2 hahmoa 290 power levelin tuntumaan. Toisen ja kolmannen hahmon kohdalla urakka, totta kai, on paljon helpompi, sillä kun jo kerran läpijuostun tarinan saa taas pelattua läpi, voi jo valmiiksi pelatulta hahmolta siirtää korkeatasoista tavaraa heikommalle hahmolle, joka taas nostaa kyseiselle hahmolle tippuvien droppien tasoa.

Destiny 2:n tarinaa on myös lukuisiin otteisiin lukuisten eri tahojen suunnalta kritisoitu ja ensimmäisen läpipeluun jälkeen aloin olla samaa mieltä. ”Jos pelin oikea tarkoitus on se endgame, miksei matkasta sinne voi tehdä miellyttävää ja sen arvoista”. Nykyisellään pelin tarina tuntuu lähinnä turhalta askareelta, joka on pakko hahmo kerrallaan pelata läpi vain koska se on osa peliä ja jotta hahmot saadaan levutettua maksimiin. Tulee lähinnä mieleen että Bungie unohti tutoriaalin merkityksen ja ”vahingossa” venytti sen koko tarinan mittaan, sillä siltä se nykyisellään tuntuu. Saavuttaakseen maksimaalisen potentiaalinsa pelaaja juoksee tyhjien tarinaosuuksien läpi, tappaen tuhansittain huonolla tekoälyllä varustettuja vihollisia ja avaa hahmoluokkansa kaikki kolme alaluokkaa. Tarinan läpipeluuta pidentääkseen oli planeetalta seuraavalle päästäkseen pelaajan grindattava edellisellä hetken saavuttaakseen tarpeeksi korkean levelin jatkaakseen tarinaa. Tarinaa en syvemmin ala kritisoimaan sillä lukuisat YouTubekanavat ovat tehneet työn jo puolestani eikä itselleni juurikaan jäänyt mitään suuremmin mieleenpainuvaa tarinasta, joka osaltaan kertonee sen tasosta.

Kasualisointi on viety pelissä myös sisällön kannalta varsin pitkälle, sillä kaikki varusteet mitä pelaajan hahmolle pelin aikana tippuukin ovat täysin identtisiä kaikkien muiden samanlaisten varusteiden kanssa. Aseiden ja varusteiden randomisoidut perkit on poistettu, jotta vältyttäisiin ykkösosan meta-varusteiden aiheuttamalta mielipahalta, mutta silti esimerkiksi jo ykkösosassa pahennusta aiheuttanut MIDA Multi-Tool palaa pitkälti samassa muodossa kuin ykkösosan alussa ja varsinkin kun enemmän kilpailulliset PVP-pelimuodot, Trials of the Nine ja Iron Banner, alkavat myös PC:llä, kannattaa varautua jo hyvissä ajoin kyseisten aseiden näkemiseen ja niille kuolemiseen ellei itseltä löydy joko samaa asetta tai huomattavasti parempaa taitotasoa. Itse en tähän PVP-puoleen osaa juurikaan sanoa mitään, koska en konsolilla sitä paljoa harrastanut ja en näin ollen juurikaan päässyt kokemaan näiden meta-aseiden aiheuttamaa mielensäpahoittamista missään muodossa. Myöskään RNG:n vaikutusta ei tässä mielensäpahoittamisen kierteessä pidä jättää huomiotta, kun joku sai hahmolleen heti ensi yrittämällä täydellisillä perkeillä varustetun aseen, jota muut ovat metsästäneet lukemattomia tunteja koskaan näkemättä itsellään tätä ”God Roll”-asetta. Kakkososassa kuitenkin ”positiivisena” puolena on se, että ainakin juuri kaikkien haluaman meta-aseen, MIDA Multi-Toolin, pystyy jokainen pelaaja saamaan varmasti tarinan jälkeiset tehtävät suorittamalla, joten edes sitä varten ei joudu kuluttamaan kallisarvoista peliaikaa.

Destiny 2:n kohdalla noudatetaan ilmeisesti myös samaa, ensimmäisestä osasta tuttua kaavaa sisällön kanssa. Peruspeli julkaistaan hieman tynkänä versiona ja lisäsisältöä tiputellaan läpi ensimmäisen vuoden, josta pelaaja joutuu maksamaan joko lisäosan oston yhteydessä tai sitoutumalla season passiin. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, ensimmäisen vuoden lisäsisältö tulee myös olemaan varsin ”sisällötöntä” ja saa pelaajassa aikaan mietteen ”miksei tämä voinut olla pelissä jo julkaisussa, miksi maksoin tästä 30€?(tai mitä se maksaakaan)”. Tämä kauhukuva vaikuttaa varsin todentuntuiselta varsinkin kalenteriin vilkaistessa, kun ensimmäisen lisäosan julkaisu tapahtuu jo joulukuun 5. päivä, 3 kuukautta pelin alkuperäisen julkaisun ja vain 1,5 kuukautta PC-julkaisun jälkeen. Toisen vuoden alussa Bungie sitten tiputtaakin suuremman DLC:n, mutta se ei sisällykään enää season passiin ja siitä pelaaja joutuu maksamaan täyden pelin hinnan. Kuulostaa ainakin omaan korvaan hieman hämärältä ja joku voisi sanoa samaa myös ykkösosasta, mutta onnekseni vältyin juurikin kyseiseltä ja sain periaatteessa kokonaisen pelin normaalilla tripla-A -pelin hinnalla.

Nyt kun Destiny 2:n julkaisusta PC:llä on kulunut reilu viikko, alkaa itseltäni pikkuhiljaa loppua sen aiheuttama uutuuden viehätys ja karu todellisuus alkaa laskeutumaan. Destiny 2:lla ei raidia ja loppuja exotic aseita ja varusteita lukuunottamatta ole juurikaan tarjottavaa, mutta kunhan raidin saan pelattua läpi niin uskon pelin tippuvan perustasoiseksi, viikoittaiseksi grindaukseksi, jota tulee pelattua sen 2-3 tuntia viikossa kun parempaa tekemistä ei ole ja tahdon käydä porukalla vetämässä nightfallit, raidit ja mahdollisesti PVP:tä. Ainakin nykyisessä muodossaan tajuan olleeni suunnattoman hypen sokaisema ja annoin mainospuheiden ja nättien mainosvideoiden luoda tämän kuvitelman vuosisadan, ellei jopa -tuhannen, jatko-osasta tälle eeppiselle avaruusseikkailulle. Toivon, että myöhemmin julkaistava lisäsisältö antaa peliin jotain kunnollista, ajan arvoista sisältöä, mutta pelkään pahoin, että ainakaan ensimmäisen vuoden season pass-lisärit eivät tule sitä tekemään. Myöskin veikkaan että kaikki päivitykset mitä peli tulee saamaan eivät tule korjaamaan kaikkia näitä ”puutteita” ja ”vikoja”, mitä pelissä nykyisellään on, sillä uskon pelin nykyisessä muodossaan olevan Bungien ja Activisionin näkemys siitä, mitä Destinyn kuuluu olla, ei se mitä yhteisö siltä haluaa ja odottaa.

Kaiken tämän lisäksi pelin PC-julkaisua ovat varjostaneet kirjava valikoima bugeja ja alun, ihmetystä herättänyt, Bungien asettama ”overlay banni” ja sitä seuranneet ”400 bannattyä PC-pelaajaa”, joista kaikki, ainakin Bungien mukaan käyttivät jotain huijausohjelmia. En henkilökohtaisesti ota kantaa olivatko kyseiset bannit aiheellisia, mutta ainakin omiin korviini on kantautunut huhuja useista jotka ainakin väittävät jääneensä banhammerin alle syyttä suotta. Kaikista vioistaan huolimatta Destiny 2 on varmasti sarjaan ensi kertaa tutustuville, ehkä hieman kasuaalimmille pelaajille hieno kokemus ja varsinkin pelin soundtrack on ykkösestä tuttuun tapaan täynnä upeita ja eeppisiä kappaleita. Ikävä kyllä nämä vähät ja harvassa olevat hyvät puolet jaksavat vain heikosti kannatella ensimmäisen pelin asettamia odotuksia, varsinkin veteraanipelaajien puolelta.

Taidankin tästä siis palata takaisin konsolille ja etsiä seuraa Destiny 1:n puolelta. Pelata kaikki raidit ja muut aktiviteetit, joita en ole kokeillutkaan. En ainoastaan sen takia, että uuden pelin tultua edeltäjä ”vaikuttaa aina paremmalta”, vaan koska tässä tapauksessa rehellisesti tilanne taitaa olla näin. Ainakin kunnes Bungie päättää tehdä Destiny 2:lle saman minkä se teki ensimmäiselle, mutta sitä saammekin sitten odotella muutaman vuoden ja maksaa parin täyden pelin hinnan, mikäli sama vanha kuvio toistuu.

 

About Jackknif3

23-vuotias Tamperelainen pelaaja, FPS-pelien suurkuluttaja ja vapaa-ajallani minut saattaa löytää turvaamassa foorumien rauhaa.