Ensikosketus: Dark Souls 3
0

Ensikosketus: Dark Souls 3

huhti 12 Remos  

Maaliskuun kahdennentenakymmenentenäneljäntenä päivänä vuonna kaksikymmentä ja kuusitoista Jaappanianmaalla julkaistiin maailmankuulun ”Souls” -sarjan ilmeisesti viimeinen osa, Dark Souls 3. Internet on pursunut arvosteluja, ohjeita summuita tekstejä pelistä nyt jo pari viikkoa, mutta tänään 12. huhtikuuta peli julkaistaan maailmanlaajuisesti. Tässä minun ja ystäväni ”assfastin” ensikosketuksen jälkeisiä ajatuksia pelistä.

Dark Souls 3 julkaistiin tosiaan 12.4.2016 maailmanlaajuisesti PC:llä, XBOX Onella ja PS4:llä ja ainakin PS4:lle ennakkoonlataaminen onnistui loistavasti ja ongelmitta, eikä peli nyt ainakaan alkutunteina osoittanut mitään performanssiongelmia. Pelin julkaisi Bandai Namco Entertainment ja sen on tuottanut japanilainen From Software pelifirma, joka kymmenistä peleistään huolimatta on maailmanmaineeseen päässyt vasta vuonna 2009 julkaistun Demon’s Souls, ja etenkin sen henkisen seuraajan, Dark Souls pelien suosion myötä.

Tyyliltään From Softwaren ”Souls”-pelit (Demon’s Souls, Dark Souls, Dark Souls II, Dark Souls III) ovat synkkiä, keskiaikaisiin fantasiamaailmoihin sijoittuvia toimintaroolipelejä (action role-playing), joita on useasti kuvailtu ”vaikeimmiksi peleiksi ikinä” niiden jyrkän oppimiskäyrän ja anteeksiantamattomuuden takia. Souls-pelit ovat niin visuaaliselta tyyliltään kuin pelattavuudeltaan hyvin erilaisia mihinkään muihin markkinoilla oleviin peleihin verrattuna, mikä tekee niistä kaikista erityisen mielenkiintoisia, ja haasteellisia. Siksi olenkin odottanut tätä julkaisua kuin kuuta nousevaa, joten mitä jos sanoisin sanan tai kaksi itse pelistä!

Mitä sain?

Heti pelin alkuun oli mukava nähdä jälleen aikaisempien osien tapaan täysin erikseen animoitu alkuvideo, mikä myös tiivisti pelin juonen näppärästi sisäistettävään pähkinänkuoreen. Alkuvalikot ovat hyvin yksinkertaiset, kuten konsolipuolelta odotinkin, siitä löytyvät ”new game” ja ”options” (ja varmaan ”load game” ensi kerralla). Ennen ensialoitusta peli kysyi vielä näyttöasetuksia, kirkkautta, ja muita optioita erikseen. Mukava, aiemmista osista tuttu, ominaisuus.
Hahmon luonti oli mahdollista nopeasti muutaman ”preset”in kautta, mutta hahmonteko-osio antoi myös optiot hyvin yksityiskohtaiselle kasvojen muokkaukselle. Oikeastaan tuntui jo melkein siltä kuin olisi aloittanut jonkin TES pelin… mikä tietenkin on ihan kiva, vaikka todennäköisimmin tulet kuitenkin pyörimään kypärä päässä suurimman osan pelistä.

Ensimmäinen vihollinen ilmaantui noin viisi sekuntia pelin alun jälkeen, mikä oli melko mukava tyyli. Ei turhia tutoriaaleja tai pitkiä käytäviä tai muita turhia härpäkkeitä, peli kylmästi vain alkoi heti ja sillä sipuli. Ensimmäinen pomo ilmestyi myös siinä muutaman minuutin sisään ja mielestäni otti ihan kohtuu paljon ”hittiä” itseensä ennen kuin taipui taitoon ja tahtoomme. Ensimmäiset viholliset olivat aika peruskauraa ja lähinnä juoksivat kohti ja löivät kädenmitalta, mutta seuraavat viholliset tuntuivat jo paljon hankalammilta ja moniulotteisimmilta niin hyökkäyksien kuin aseidensakin puolesta.
Dark Souls III on myös taisteluominaisuuksiltaan huomattavasti edeltäjiään nopeatempoisempi, minkä huomaa jo sivustaseuraavakin. Viime vuonna (2015) FromSoftwarelta ilmestynyt Bloodborne ja sen nopoeatempoinen pelityyli ovat selvästi vaikuttaneet Dark Souls kolmosen taistelumekaniikkaan, eikä se ole pelkästään huono asia. Itse en heti meinannut saada oikein otetta siihen, mutta ystäväni Bloodbornea pelanneena ei kokenut sitä ongelmaksi.

Tarkemmin asiaa tarkastellessa Dark Souls III myös näyttää paljolti Bloodbornelta noin niinko taiteelliselta tyyliltään. Viholliset, hajoavat esineet, rappuset… kaikki on paljon yksityiskohtaisempaa ja harmaampaa kuin aiemmissa Souls peleissä. Tietenkin Dark Souls kakkosessa värimaailma on hyvinkin laaja ja osittain hieman unenkaltainen, mitä on myös sen kenttäsuunnittelu. Tässä viimeisimmässä osassa värimaailma on vahvasti murrettu ja harmaa. Vihollisten animaatiot ovat paljon nopeampia ja sulavampia, eivätkä niiden mittakaavat pelaajan hahmoon nähden ole ihan kohdillaan.

Kenttäsuunnittelu tuntuu paljon mielenkiintoisemmalta kuin kakkosessa sen vuoksi, että kaikki tuntui olevan ”paikallaan”. Eli vastaan ei ilmestynyt mitään mahdottomia huoneita tai alueita mitkä eivät olleet mitenkään kytköksissä toisiinsa. Muutama muukin arvostelija on sanonut samaa asiasta, joten ilmeisesti tämä jatkuu koko pelin ajan loppuun asti.
Poikkeuksena ARPG genrelle, pelissä oli myös hyvin miellyttävä ja helppokäyttöinen valikko.

Kaiken kaikkiaan Dark Souls III oli hyvin positiivinen yllätys, ainakin minulle. Pelko siitä, että Souls sarja pilataan liikkumalla liikaa Bloodbornea kohti, tai ottamalla liikaa mallia Dark Souls II:sta, oli täysin turha. Dark Souls 3 näyttää ja tuntuu hyvältä, kuten kuuluukin.

About Remos

Hämäläinen tieto- ja viestintätekniikan opiskelija kenen sydäntä lähellä ovat niin klassinen musiikki, akrylit kuin pelit ja pelaaminenkin. Lue lisää...