Arvostelussa: Defiance

Defiance näyttää heti alussa rumat puolensa, surkeat tekstuurit, tylsät ympäristöt sekä pelin vajavaisen hahmonluonnin. Mutta kun pelille antaa kavereiden kanssa aikaa, selviää että sillä on tarjottavaa huomattavasti enemmän.

Pelistudio Trion Worlds on saanut aikaan laajan, toiminnan täyteisen Scfi-MMO:n, jonka maailmaan sijoittuu myös saaman niminen tv-sarja.

Tarina & Dialogi

Pelin tarina tapahtuu tulevaisuudessa, jossa Maata on muokattu ankarasti sekä ihmiset ovat saaneet naapureikseen kaikenkarvaisia muukalaisia. Osa heistä on mukavia, mutta mukana on tietysti myös pahamaineisia bandiitteja, mutantteja sekä isoja ötököitä, joita kutsutaan Hellbugeiksi ja bugejahan tässä pelissä riittää.

Defiancessa on muutamia tehtäviä jotka nitovat pelin sekä televisio sarjan yhteen. Aikaan ennen kuin sarjan päähenkilöt siirtyvät San Franciscosta (pelialueelta), Defiance nimiseen kaupunkiin. Toisin sanoen tarinasta ja tönköistä videon pätkistä jää aika helposti ulkopuolelle, jos ei kyseistä tv-sarjaa seuraa.

Dialogi itse pelissä on melko jäistä ja hahmot yhtä kiinnostavia kuin kivet.  Pelin päähahmot ovat melko kliseisiä ja juonen käänteet ehkä liiankin arvattavia. Cass on mukamas kovakin pimu, joka on kuitenkin salaa haavoittuvainen. Colonel Grant taas on klassinen karjuva sotajermu, ja Karl von Bach vain aiheuttaa myötähäpeää kaikella mitä hän sanoo tai tekee. Onneksi sentään pelaajan hahmo pitää suunsa kiinni ja tuijottelee vain kuolleella katseellaan.

Oma hahmoni, Neidra on ammatiltaan Arkki-metsästäjä.  EGO-implanteilla, miekalla ja rynnäkkökiväärillä sekä paljastavalla vaatetuksella varustettu alien tytsy.  Hänen tehtävänä on poimia taivaalta tippuneet roinat ja myydä niitä tietenkin kovalla hinnalla eteenpäin. Tavallaan siis moderni haudanryöstäjä.

Rodut, hahmoluokat ja taidot

Defiancessa pelattavat rodut ovat seuraavat: ihminen, Irathian tai castian, mikäli omistat pelin kausipassin. Hahmoluokkia on neljä, ne ovat Veteran, Survivalist, Outlaw ja Machinist. Valintaan ei kuitenkaan kannata käyttää liikaa aikaa, sillä 142 tunnin peli kokemukseni perusteella erot näiden välillä ovat lähinnä vaatetuksessa. Tärkeämpiä ovat EGO-voimien valinnat ja niitäkin voit vaihtaa myöhemmin perusvaluuttaa vastaan, jota saa jokaiselta vastaan tulevalta mönkijäiseltä.

Ego taitojen lisäksi pelin alussa voit valita yhden neljästä erilaisesta kyvystä.  Suosikkini niistä on Blur, sillä se saa hahmon juoksemaan paljon nopeampaa, toinen on Overcharge, joka lisää tulivoimaa sekä sitten on Cloak, jonka avulla voit olla hetken näkymätön. Myös Decoy kyky on melko kätevä, sen avulla voit luoda hahmostasi näköiskuvan, joka saa viholliset pois kimpustasi.

Defiance on loistava peli silloin, kun sen juoni- ja sivutehtäviä pelaa muiden kanssa.

Trion Worlds on myös tehnyt tämän helpommaksi kuin kuvitella saattaa. Pelissä kun ei tarvitse viskata kutsuja toisille pelaajille, vaan kavereita voi auttaa heti, kun paikalle sattuu törmäämään.

Defiancen hetkistä parhaimmat olivatkin niitä, joissa tuuperruin liian vahvan vihollisen edessä, vain tullakseni paikalle eksyneen pelaajan virvoittamaksi. Tämän jälkeen viholliselle pystyikin sitten maksamaan potut pottuina tupla teholla. Eikä kuoleminenkaan pelissä ole niin paha juttu. Peliä voi joutua jatkamaan pikkuisen kauempaa, mutta se maksaa vain hieman pelivaluuttaa.

Pelin sisältö ei ole pelkästään tarinalinjaan ja televisiosarjaan liittyviä tehtäviä. Kartta on notkollaan sivutehtäviä, aika-ajoja sekä niin kutsuttuja Arkfall-tapahtumia. Tehtävien välillä on nopeaa liikkua, ja tarjolla on aina jotain mielenkiintoista, joka vaatii kavereiden apua ja runsaasti räiskimistä.

Pvp  ja tekninen toimivuus.

Arkfallit kasaavat nyrkillisen pelaajia samaan paikkaan taistelemaan pelin hankalampia vihulaisia vastaan. Nämä ovat erittäin hauskoja tapahtumia kaveriporukassa, mutta ainakin PC:llä ne aiheuttavat väliinsä melkoista lagia.

Onneksi ruudunpäivitys säilyy tasaisempana co-opin sekä tavallisten moninpeliosioiden aikana. Defiancessa voi välillä ottaa osaa myös ns. Shadow Wariin, jossa taistellaan 64 hengen tiimeissä. Se on hauska pvp konsepti, jota tosin riivaavat palvelinongelmat. Pelissä on muutenkin helppoa löytää tekemistä ja toimintaa johon osallistua. Jo muutamalla napinpainalluksella pääsee hyppäämään suoraan mukaan toisten pelaajien seuraan.

En oikein tiedä minkä arvosanan tälle pelille voisi antaa. Defiancella on vaikeuksia ruudunpäivityksen sekä lagin kanssa ja sitä haittaavat graafisten ongelmien lisäksi Shadow Wariin, eli PVP-pelimuotoon liittyvät palvelinongelmat. Tarina on kerrottu melko löyhästi ja hahmot osaavat olla ärsyttäviä. Toisaalta tekniset ongelmat on mahdollista korjata, ja juonella on potentiaalia kasvaa, sitten kun televisiosarjakin taas jatkuu.

Vaikka maisema on karut ja värivalinnoista puuttuu mielikuvitusta, itse pelaaminen on kaveri porukalla todella nautittavaa. Ohjaus on suhteellisen sulavaa ja on suorastaan koukuttavaa kaasutella ajoneuvoilla pitkin karttaa, osallistua tehtäville muiden kanssa ja räiskiä koko ajan paremmilla aseilla. Tekemistä ja etsittävää on siis aina tarjolla, ja moninpeli tapahtumiin voi hypätä saumattomasti.

Mielenkiinnolla odotan kuinka peli integroituu tv-sarjan uusiin jaksoihin. Jos se sujuu mallikkaasti ja tekniset ongelmat saadaan kuriin, on Defiancella potentiaalia kasvaa joksikin isommaksi. Nyt se tuntuu vielä hieman keskeneräiseltä, mutta todella viihdyttävältä peliltä.