Arvostelussa: Seasons after Fall
0

Arvostelussa: Seasons after Fall

syys 11 Remos  
  • Tarina
  • Äänet
  • Grafiikka
  • Pelattavuus

Hei vaan kaikille!

Tänään arvostelussa aivan käsittämättömän suloisen näköinen Seasons after Fall, joka ilmestyi PC:lle viime viikolla 2. syyskuuta 2016. Pelin on kehittänyt ranskalainen pikkufirma Swing Swing Submarine, ja julkaissut Focus Home Interactive.

Seasons after Fall on tasohyppely-ongelmanratkaisupeli, missä seikkailet ketulla, joka voi vaihtaa vuodenaikoja. Vuodenaikoja vaihtelemalla pystyt rajoitetusti vaikuttamaan kentän ulkoasuun ja muotoon, mahdollistaen pelin läpäisyn. Esimerkiksi syksy tekee kentälle tuulia, nostaa vesipylväitä ja levittää sieniä tasoiksi, kevät mahdollistaa puiden kasvatuksen ja vesipylväiden noston vielä vähän korkeammalle, talvi jäädyttää ne ja kesä kuivattaa. Siis muun muassa. Muitakin käyttötapoja löytyy.

02_summer_logo
Pelissä tosiaan seikkailet ketulla, joka eksyy suljettuun metsään, mitä vuodenaikojen vartijat hallitsevat. Vartijat ovat kuitenkin syvässä unessa ja sinua neuvoo nuorelta naiselta kuulostava ääni. Pelin juoni ei tosiaankaan ole mikään superjännäri, mutta se tuntuu harkitusti kirjoitetulta. Tarina pitää sisällään kuitenkin melko vakaviakin aiheita ja opetuksen niistä, minkä takia voisin kuvitella tämän pelin soveltuvan tarinansa puolesta sinne 5-10 vuotiaille lapsille. Oikeastaan koko pelistä tuli sellainen olo, että kyseessä ei ollut alun perinkään aikuisille, vaan lapsille suunnattu peli.

seasons_after_fall-14
Tasohyppelypelinä Seasons after Fall on hyvin yksinkertainen. Ehkä jopa liiankin yksinkertainen. Kentät ovat todella simppeleitä ja varsinkin alkupuoliskolla jopa turhauttavan helppoja. Peli jakautuu kuitenkin raskaasti kahteen osaan ja jälkipuolisko on huomattavasti hankalampi, muttei missään nimessä vaikea.
Kenttäsuunnittelussakin on hieman parantamisen varaa, sillä pelissä joutuu melko paljon vain juoksemaan jo läpäistyjen alueiden lävitse, jotta pääsee kulkemaan 2D-maailman keskellä olevasta lähtöpisteestä aina hieman pidemmälle oikealle tai vasemmalle. Peli ohjaa pelaajaa lyhyiden näyttöjen kautta etenemään, mutta ainakaan minulla ei ollut kuin muutamassa tapauksessa hajuakaan mihin suuntaan piti oikeasti lähteä. Onneksi ne kentät eivät olleet kovinkaan hankalia, mutta turhanpäiväistä juoksentelua tuli seitsemän tunnin peliaikaan ainakin puolitoista tuntia.
Vaikeaksi pelin teki oikeastaan vain se, että hyppääminen oli toteutettu siten, että hyppyä ikään kuin ”ladattiin” pitämällä painiketta pohjassa ennen kuin kettu oikeasti hyppäsi. Tämä siis tarkoitti sitä, että hypyissä oli vajaa sekunnin viive. Kun siihen vielä lisää sen, että osa tasoista tuntui loppuvan hitusen ennen aikojaan… pelistä muodostui yllättävän rasittava ja nopeasti. On hyvin vähän pelejä, mitä olen rage quitannut, mutta Seasons after Fall pääsi siihen listaan neljännen tunnin paikkeilla.

seasons_after_fall_screenshot_08
Seasons after Fallin aivan käsittämättömän upean ihanan suloinen grafiikka kuitenkin hurmasi minut ja auttoi unohtamaan pelin pikku puutteet melko täydellisesti. Pelin käsin piirretty grafiikka oli kuin suoraan lastenkirjasta ja maisemat muuttuivat selkeästi vuodenaikoja muuttaessasi. Talvi oli valkoinen ja sininen, kevät kirkkaan vihreä ja sateinen, kesä vihreä ja keltainen, ja syksy ruskea ja oranssi. Eikä siinä vielä kaikki! Jokaisella vuodenajalla oli oma ambient-musiikkinsa, mihin kuului suuri määrä askel- ja hyppyääniä ja muita effektejä… veteen hyppäämisen loiskahdukset ja jäällä kävelyn napsunat. Kokonaisuus oli niin hurmaava, että todellakin unohdin kenttien liiallisen yksinkertaisuuden tai kontrollien puutteellisuuden.
Näiden lisäksi pelissä oli aivan mahtava musiikki, minkä soitti jousikvartetti, jossa oli kaksi viulua ja kaksi selloa. Pelissä oli myös aivan mahtavat ääninäyttelijät ja pelin saikin puhuttuna englanniksi, ranskaksi ja saksaksi.

20160910182557_1
Kokonaisuutena Seasons after Fall oli perin viihdyttävä peli. Seasons after Fall tarjosi monipuolisen ja ihastuttavan paletin ääniä, grafiikkaa ja tarinaa, mikä vei huomion pelin yksinkertaisuudesta ja helppoudesta. Suosittelisin peliä kuitenkin lähinnä lapsille, juuri edellämainituista syistä, vaikkei 15 euron sijoitus suuri olekaan. Eli jos tosiaan mietit mitä muuta kuin Minecraftia mukulasi voisi pelata, niin tässä on aivan mahtava vaihtoehto.
Lapsiystävällisyys ei kuitenkaan muuta sitä, että pelissä oli keskinkertainen tarina, huonot kontrollit ja mälsät kentät.

Järjestelmävaatimukset

OS: Windows 7/8/10
Prosessori: Intel Core 2 Duo E4500 (2.2GHz)/AMD Athlon 64 X2 5600+ (2.8GHz)
RAM: 4 GB
Näytönohjain: 1 GB, DirectX 11, AMD Radeon HD 6750/NVIDIA GeForce GT 640
DirectX: Version 11
Tilaa kovalevyllä: 4 GB

 

About Remos

Hämäläinen tieto- ja viestintätekniikan opiskelija kenen sydäntä lähellä ovat niin klassinen musiikki, akrylit kuin pelit ja pelaaminenkin. Lue lisää...