Arvostelussa: Mass Effect: Andromeda
0

Arvostelussa: Mass Effect: Andromeda

kesä 02 Rasteri  
  • Tarina
  • Pelattavuus
  • Äänet
  • Grafiikat

Bioware on vuosien varrella tehnyt paljon hyviä roolipelejä. Huonoja pelejä heidän valikoimistaan ei juurikaan löydy. Mutta miten on onnistuttu Mass Effect: Andromedan kohdalla?

Useat Bioware pelien fanit ovat arvelleet, että tämä Mass Effect -pelisarjan uusin tulokas olisi kuin Sci-fi versio Dragon Age: Inquisitionista, eikä tämä vertaus mielestäni ole kaukana todellisuudesta. Olihan edellä mainitussa tuotoksessa paljon hyvääkin sisältöä – pelkästään jo tarinaan liittyvien tehtävien puolesta, mutta siitä löytyy myös liikaa turhalta täytteeltä tuntuvia sivutehtäviä. Näin on Andromedankin kohdalla. Lisäksi peli sisältää muutamia turhauttavia bugeja, jotka hankaloittavat tehtävien tekoa ja pelissä etenemistä: Tiimikaverit ja viholliset spawnaavat joskus taivaalle, viholliset ovat välillä maan sisässä tai tarinan kannalta elintärkeä hahmo ei suostu ilmestymään, ovi aukeamaan tai tarvittava esine toimimaan.

Nyt kun valittaminen on hoidettu alta pois, voidaankin siirtyä itse tarinaan ja sen jälkeen pelin muiden osa-alueiden ylistämiseen.

Edessä on useita tunteja kestävä roolipeliteos, jossa nähdään paljon taistelua, runsaasti erilaisia tehtäviä ja ennen kaikkea tarinan kulkuun vaikuttavia päätöksiä. Parhaimmillaan peli tuntuu kotiinpaluulta vannoutuneelle Mass Effect -fanille ja huippuhetket ovat samaa tasoa sarjan edellisten pelien kanssa, bugeista huolimatta.

Tekijä: Bioware
Julkaisija: EA
Testattu alustalla: PC
Saatavilla: PC, PlayStation 4, Xbox One
Laitevaatimukset: PC Windows 7, Core i5-3570, 8 Gt muistia, DirectX 11 -yhteensopiva näytönohjain
Pelaajia: 1 (tarinatila), 2-4 (internetissä)

Kauan sitten kaukaisessa galaksissa…

Vaikka kyseessä on pelisarjan neljäs osa, uuden pelaajan on helppo hypätä mukaan jutun juoneen, sillä ajallisesti edelliset kolme peliä ovat vain osa nykyisen tarinan karua historiaa.

Linnunrata on jätetty kauas taakse ja nyt seikkaillaan aivan eri galaksissa. Jotta kaikki elämä ei tuhoutuisi trilogian vihollisten käsissä, sivistyneiden rotujen oli perustettava Andromeda-hanke, jonka tehtävä oli löytää turvapaikka saman nimisestä galaksista, ihmisille, asareille, turianeille, salarianeille ja kroganeille. Jokainen näistä roduista sulloutuivat jättikokoisiin avaruusarkkeihinsa ja painuivat pehkuihin 600-vuotta kestävää matkaansa varten.
Matka ei yllättäen päättynyt aivan odotetulla tavalla vaan galaksien läpi kuorsaavat avaruusmatkaajat törmäsivät uuteen tuhoisaan ilmiöön. Andromeda-galaksia ympäröivä avaruus olikin täynnä lonkeromaista ”sumua”, joka osuessaan tuhoaa avaruusalukset kappaleiksi ja käristää edessään olevia planeettoja asuinkelvottomiksi. Toivoa kuitenkin vielä on, sillä jokaisen avaruusarkin innoittajana toimii Pathfinderiksi kutsuttu Jokapaikanhöylä. Ihmisten arkkia edustaa tarunhohtoinen sankari Alec Ryder ja pelaaja saa valita pelattavaksi toisen Ryderin kaksoslapsista.

Uusittu taistelumekaniikka & hahmon kehitys

Taistelu Andromedassa on huomattavasti sujuvampaa kuin koskaan ennen pelisarjan historiassa. Ensimmäistä kertaa pelihahmolle on jopa annettu kyky myös hyppiä, joko rakettirepun tai biotic-voimien avulla (riippuen hahmon taidoista). Toisin sanoen, taistelutilanteet ovat entistä hektisempiä ja kuitenkin helpompia hallita. Aiemmin lähes kaikki taistelut käytiin vain suojien takaa kurkkien, nyt uusi mekaniikka mahdollistaa myös rambomaisen lähestymistavan ja sehän sopii meikäläiselle. Erilaiset väistöt, leijumiset ja hypyt antavat pelaajalle niinkin paljon liikkumavaraa, että käytin mielelläni tulivoiman sijaan enemmän lähitaisteluaseita. Valitettavasti tiimiläisiin ei voi vaikuttaa enää juuri ollenkaan. Avustavien hahmojen varusteita ei voi valita lainkaan, eikä heille voi antaa kuin yksinkertaisimpia liikkumiskäskyjä.

Myös hahmon kehitys on kokenut tervetulleita muutoksia. Pelaaja voi nyt kehittää hahmoaan vapaammin kuin ennen. Alussa hahmoluokalla määritetään ainoastaan, miten ensimmäiset taitopisteet on jaettu. Hahmon tasojen noustessa pelaaja saa noukkia uusia kykyjä taistelu-, tekniikka- ja telepaattipuista, kehittäen niitä tuttuun tapaan taitopiste kerrallaan. Kyvyn avaaminen maksaa yhden pisteen, seuraava päivitys toisen, kolmas kolmannen jne. Pelaaja voi myös asettaa ansaitut taitopisteet tarvittaessa uudelleen, avaruusaluksessa sijaitsevassa sairaalahuoneessa. Taitojen uusiminen maksaa aina jonkin verran pelivaluuttaa, jota kerääntyy helposti esimerkiksi sivutehtävistä.

Pelaaja voi jakaa kykyjään pikavalintaryhmiin, jolloin näitä taistelu-profiileja voi vaihtaa kesken toiminnan, esimerkiksi nopeasta biotic-velhosta, iskunkestävään lähitaistelijaan.
Ammatit ovat ikään kuin pikanäppäimillä vaihdettavia hahmoluokkia. Kun sijoittaa tarpeeksi taitopisteitä tiettyihin kykypuihin, siihen liittyvät ammatit saavat myös kokemustasoja ja avaavat pieniä kykyjä tukevia bonuksia tai lisäävät hahmolle uusia ominaisuuksia. Esimerkiksi oman hahmoni toinen käytössä oleva ammatti antaa Ryderille kyvyn hypähtää haluamaani suuntaan kiinteiden objektien lävitse.

Taistelut Kett-armeijaa vastaan tehtävissä tai satunnaisissa yhteenotoissa ovat yllättävän viihdyttävää puuhaa, välillä tulee vastaan myös isompiakin örvelöitä ja vastuksia. Pomotaistelutkin ovat joskus jopa haastavia, kunnes tajuaa taisteluun sopivan taktiikan. Harmi, että vihollisten kirjo on kuitenkin hyvin rajallinen, joten opittu ”taktiikka” toimii melkeinpä jokaiseen vastaantulijaan. Eikä aseitakaan tarvitse uusia tai päivittää kovin usein.

Mielipiteitä tarinasta

Pelin pääjuoni onnistui yllättämään minut pari kertaa muutamalla odottamattomalla käänteellä, mutta muuten se ei ainakaan ensimmäisellä peluu kerralla tuntunut herättävän kovin suuria tunteita, ehkäpä loppupuolella oli pari pientä mielenkiintoista yksityiskohtaa, jolla nivottiin trilogiaa yhteen tähän yksittäinkin toimivaan tarinaan.
Pääjuonen sivussa pelaajan oli mahdollista saada Ryderin perheen tarinaa auki osa kerrallaan isäpapan, Alec Ryderin nauhoittamista päiväkirjamerkinnöistä. Pathfinderin päässä symbioosissa elävä tekoäly SAM kokkailee Alecin muistoista tarinaa täydentäviä videon pätkiä, jotka avaavat pelaajan mieleen yhä enemmän kysymyksiä, joihin kaikkiin ei saada vastauksia. Ehkä näistäkin saisi enemmän irti hieman erilaisilla valinnoilla pelin loppu puolella. Mutta pieni fiilinki on, että osaan vastataan vasta pelin tulevissa osissa.

Tarinan ja takaumien ohella, juonen edetessä pelaajaa tutustutetaan myös Tempest -avaruusaluksen miehistöön erilaisilla lojaalisuus tehtävillä. Osa miehistön taustatarinoista on melko humoristisia ja osa taas hieman tylsempiä tai dramaattisempia. Kun lojaaliustehtävä on suoritettu saa kyseiselle kaverille avattua taitopuusta viimeisenkin täpän. Muuta konkreettista hyötyä näistä tehtävistä ei sitten olekaan. Oma suosikkini näistä oli Liam Kostan lojaaliustehtävä, vaikka hahmona se ei olekaan mikään lempparini.

Lopun pohdinta

Kun koko juoni oli saatettu loppuun ja lopetusvideot vilkuiltu, ihmettelin syvästi, kun pelaaja jätettiin vielä vain roikkumaan ”tyhjän päälle” ja tutkimaan galaksia. Tuli vähän sellainen olo, että jäikö tässä nyt jotain tärkeää vielä tekemättä, miksei sitä ja tätä asiaa nyt käsiteltykään enempää. Päällimmäiseksi ajatukseksi kehkeytyikin kysymys pitäisikö tämä nyt pelata uudestaan eri valinnoilla, ja olisiko tarinan loppu juurikaan erilainen?
Omasta mielestäni törmäsin ainoastaan vain yhteen valintaan, joka saattaisi muuttaa tarinan loppua. Ehkä se selviää sitten seuraavalla pelikerralla, jos sitä nyt koskaan tulee. Toisaalta, fiksuna ja filmaattisen ihmisenä tallensin pelin juuri ennen kyseisen valinnan tekoa, eli eihän se olisi mikään suuri vaiva asiaa selvittää. Kunhan vain motivaatiota löytyisi.

Mass Effect: Andromeda on hieno tieteisseikkailu, jonka bugisuus ja viimeistelemättömyys saavat sen näyttämään huonommalta kuin se oikeasti on. Eivätkä hassut memet tai videot juurikaan asiaa auttaneet. Bioware on luonut teoksensa käyttäen tuttuja elementtejä ja muuttamatta juurikaan hyväksi havaittuja menetelmiä, joten uusi galaksi ei tarjoa pelisarjan veteraaneille sen isompia yllätyksiä. Pelin paras puoli on yllättäen vetävän tarinankerronnan sijaan toimivassa taistelussa ja erilaisten planeettojen tutkimisessa. Mukaan mahtuu kuitenkin muutamia perinteisiäkin Mass Effect -hetkiä, joten tätä voin rehellisesti suositella kaikille scifi-pelien tai elokuvien ystäville.

About Rasteri

Rasteri, 27 vuotias peliaddikti lähtöisin Vantaan nurkilta ja olen lähes koko ikäni pitänyt photoshoppailusta, sivustojen ylläpidosta sekä tietenkin tiimissä pelaamisesta, peliviihteen mahtirodun eli pc-pelaajien parissa! Lue lisää...