Arvostelussa: Life is Strange
5

Arvostelussa: Life is Strange

marras 05 Remos  
  • Tarina
  • Äänet
  • Grafiikka
  • Pelattavuus
  • Mielenkiinto

Arvostelussa tosiaan Dontnodin kehittämä ja Square Enixin PC, Xbox ONE, Xbox 360, PS3 ja PS4 alustoille julkaisema peli. Peli julkaistiin viidessä eri osassa, tai jaksossa, ensimmäinen 30. tammikuuta ja viimeinen 20. lokakuuta (2015). Oma pelialustani oli PC ja viimeisen osan julkaisupäivän pyysin töistä vapaaksi, sen verran ehdin sitä odottaa.

Mutta oliko odotus oikeasti sen arvoista..?

This action will have consequences…
Life is Strangessa pelataan High School ikäisellä tytön tylleröllä, jolla ilmeisimmin teini-ikä lykkää pahasti päälle, Amerikan Oregonin osavaltiossa. Toisin kuin useimmat sci-fi peleistä/viihteestä, LiS sijoittuu menneisyyteen vuoteen 2013, mutta sillä ei oikeastaan ole mitään merkitystä. Ymmärrettävää toki, eihän Amerikkalaisen teinitytön elämään maailman tapahtumat mahdu eivätkä vaikuta. Maxine Caulfield (eli Max) aloittaa pelissä ihan tavallisena tyttönä, mutta noin viiden minuutin sisään löytää itsestään kyvyn kelata aikaa taaksepäin. Noh, kun kerta sellainen hauska leikkikalu on löydetty, niin sittenhän sitä voi käyttää melkein mihin tahansa. LiS kuitenkaan ei edes yritä selittää mistä Max voimansa saa, tai minkä takia, eikä juuri vaivaudu edes määrittelemään sääntöjä aikamatkustamiselle. Pelin ominaisuuksiin kuuluu, että pysyt paikallasi, kun kelaat aikaa, mikä siis aiheuttaisi näennäisen teleporttailun… mutta aikamatkustamisen kautta. Kyse ei siis ole aikamatkustamisesta siinä mielessä, että Max ei voi tavata vanhaa (tai uutta) itseään, vaan aika pitää hänet aina omassa kehossaan.

… tai jotain, eihän sitä selitetä sen tarkemmin …

No niin, salaliittoteoriat sikseen. Life is Strange on poin-n-click tyyppinen graafinen novelli tai… jotain sinne päin. Ilmiselvästi, jos et pidä point-n-click pelien maailmasta laisinkaan, niin Life is Strange tuskin on sinun juttusi. Pelissä on kohtuullisen yksinkertaiset kontrollit (kulkeminen, katse, valitse, kelaa aikaa), mutta minkä PC-pelaajana taas huomasin puuttuvan, oli kontrollien muuttaminen. Toisin kuin niissä point-n-cliceissä mistä genre tunnetaan, LiS tosiaan antaa kaikin puolin pelimäisen 3D ympäristön. Pelin grafiikka on jokseenkin sarjakuvamainen, eikä kovin yksityiskohtainen. Peliympäristöt on kuitenkin suunniteltu hurmaavasti yksityiskohtiin painottuvalla kädellä, mikä tosiaan saa melkein unohtamaan melko mitättömän grafiikan.
Peli ei kuitenkaan pyöri grafiikoiden tai ympäristöjen ympärillä, vaan päähenkilön ja hänen valintojensa. Tästä muistuttaakseen ilmestyy ruudulle aika ajoin jotain tehdessäsi kuva perhosesta, mikä ainakin minulta kysyttäessä vaikutta hieman teennäiseltä, vaikka moni päätöksistä vaikuttaakin aivan selvästi myöhempiin tapahtumiin ja keskusteluihin. Kukkien kastelu tuskin kuului niihin.
Päähenkilön lisäksi peli tarjoaa liudan muita sivuhenkilöitä, joista ainakin… kaikki ovat uhrattavissa, jos valitset oikein. Hahmojen syvyydestä voi sitten varata ihan oman fooruminsa, mutta minusta vain tärkeimmät ja lähinnä tarinan kulkua olevat henkilöt oli oikeasti vaivauduttu kirjoittamaan loppuun asti. Melkein haukkuisin peliä siitä, että se käyttää aivan liian innokkaasti stereotyyppisiä ihmisiä (skeittaaja, nörtti, kovanaama-crybaby jne.), jos en sattuisi jo hieman maailmaa nähneenä tietämään, että sitähän se teinien elämä on. Stereotyyppejä. Tarina ei kuitenkaan menetä vetovoimaansa, varsinkin pääsivuosassa pyörivä Chloe osaa hyperaktiivisella maanis-deppressiollaan peittämään muita hahmoja melko tehokkaasti.

Olenkos nähnyt tämän aikasemminkin…
Life is Strange on todella hyvä peli.

Tai siis graafinen novelli…

Ei vaan seikkailu, graafinen seikkailu.

Mutta siis, todella hyvä peli. Tekijätiimi on keskittynyt oikeisiin asioihin, eli hahmoihin, ympäristöön ja pelattavuuteen kaiken ylimääräisen sijaan. Äänimaailma on jokseenkin ankea, ja silloin tällöin hahmojen repliikit tuntuvat olevan niin kaukana todellisesta maailmasta että häpeä alkaa nousemaan. Toisaalta, urpoiltahan me kuulostamme näin tavallisessakin elämässä, etten tiedä onko se oikeasti niin hirveä moka. K-16 luokitus on todellakin perusteltu, pelissä on nimittäin pahaa kielenkäyttöä, huumeita, väkivaltaa, verta… itseasiassa muutama murha, maahan piilotettu ruumis ja viinaa ja… kaikkea. Ensimmäiset kaksi jaksoa pelistä tuntuvat melko paljon ajankelauksella höystetyltä teinidraamalta, mutta sen jälkeen paska osuu tuulettimeen ja kaikkea kohtuullisen hämärää alkaa tapahtumaan.

Kuitenkin, kun on kyse pelistä, missä valinnat vaikuttavat lopputulokseen, on aina pieni pelko että ne eivät joko vaikuta tai sitten meille tarjotaan Mass Effect kolmosen uutta tulemista.
Kaiken kaikkiaan tämä on ehkä vähiten pelaamani peli ikinä, mistä voin sanoa että oli rahan väärti. 20€/12h tekee yli 1,65 euroa tunnilta, eli melkein olisin voinut lukea tämän kirjanakin. Uudelleenpelattavuusarvo on hieman niin tai näin, lopputuloksenhan tiedät jo ensimmäisen pelikerran jälkeen, eli… en itse ainakaan viitsisi heti pistää toista kymmentä tuntia samaan peliin mutta eri puheilla.

Julkaisu, mainostus, hype ja Remember Me
Koska tosiaan vapaapäivän tämän julkaisulle uhrasin, haluan katsoa kokonaisuutta näin jälkikäteen hieman kyyniseltä kannalta… ja ehkä parempi niin. Life is Strange suunnittelu aloitettiin hyvissä ajoin 2013, samoihin aikoihin kehittäjätiimi Dontnod hioi vielä edellistä peliään Remember Me. Ironista kyllä, harvempi taitaa oikeastaan muistaa kyseistä peliä, sillä se oli käytännössä katsoen melkoinen floppi, eikä tyydyttänyt kriitikoiden mielenkiintoa, vaikka peliä olikin etukäteen hypetetty kovastikin ja sen piti olla niin kaunis ja niin hieno ja…. kaikkeeee. On kuitenkin positiivista huomata, että pelintekijät ottivat opikseen nyt Life is Strange peliä tehdessään ja heidän kommenttinsa olivat alusta asti jokseenkin varovaisia ja pelaajia kiitteleviä. Jos et muuten ole pelannut Remember Me peliä, niin suosittelen, se on kohtuullisen viihdyttävä, sen paras ominaisuus oli pelissä tapahtuva muistojen muokkaaminen, mitkä olivat vähän niinkuin minipelejä ko. pelin sisällä. Sääli sinänsä, että tuota parasta ominaisuutta oli ehkä se 30 minuuttia 12 tunnin pelistä, mutta mikäs siinä. Se oli uutta. Ja villiä.

Life is Strangessa sen sijaan ei ole oikeastaan mitään muita peliominaisuuksia kuin sen muistojen (tai siis ajan) käsittely. Oikeastaan niinkin suuressa määrin, että se herättääkin kysymyksen siitä, oliko Remember Me enemmän demo LiS:ille, tai jollekin sen kaltaiselle pelille, kuin rehellisesti yritys tehdä 11/10 peli? Joka tapauksessa LiS kääntää tuon pienen sivuominaisuuden Remember Me pelistä hallitsevaksi ominaisuudeksi käytännössä muuten tarinan ympärillä pyörivälle pelille. Ja se toimii, kannatti odottaa.

Suositellut laitteistovaatimukset:
Käyttöjärjestelmä: Windows 7
Prosessori: Dual Core 3.0GHz or equivalent
Muisti: 2 GB RAM
Näytönohjain: ATI or NVidia card w/ 1024 MB RAM (NVIDIA GeForce GTX 260 or ATI HD 4890)
DirectX: Version 9.0
Tilaa kiintolevyllä: 3 GB

About Remos

Hämäläinen tieto- ja viestintätekniikan opiskelija kenen sydäntä lähellä ovat niin klassinen musiikki, akrylit kuin pelit ja pelaaminenkin. Lue lisää...
  • Hienoa, Remos!

    Itsekin olen ajatellut hankkivani kyseisen pelin, mutta jostain syystä se on aina kuitenkin jäänyt ostamatta. Oivallisen sisältönsä lisäksi, erityisesti plussaa tuo maininta suositelluista laitevaatimuksista, hyvää työtä! =)

  • Kieltämättä sait minut innostumaan pelistä. Muutamaa samantyylistä peliä on tullut pelattua ja kenties tästä voisi tulla seuraava ostos.
    Hienosti on arvostelu kirjoitettu. Mukava ja helppo luettava pisteet siitä!

    • Kiitos paljon! Suosittelen tosiaan hankkimaan sen ja jos yhtään epäilyttää, niin kohta tulevat Black Friday ja Cyber Sunday myynnit Steaminkin markkinoille, että sieltä viimeistään halvalla omaan hyllyyn.

  • jamppu_fi

    Hienoa saada uutta bloggaajaverta Pelikaistalle! Näitä kirjoituksia ei ole ilmestynyt liian usein tähän mennessä 😉

    Hyvää ja sujuvaa teksitä Remos ilman turhia jaarituksia. Artikkeli on kirjoitettu hyvin ja se antaa hyvän kuvan pelin ideasta, kuitenkaan spoilaamatta peliä. Novellityyppisessä pelissä on aina vaarana peli pilaaminen liiallisilla paljastuksilla.

    Olen kuullut paljon tästä pelistä ja sitä on kehuttu monelta suunnalta. Pakko myöntää, että mielenkiinto heräsi artikkelisi myötä. Onneksi minulla on periaate, etten pelaa muita kuin online multiplaagereita – tämä ei johdu siitä, että vähättelisin hienoja kokemuksia, vaan siitä, että minulla on hyvin rajallinen määrä aikaa käytettävissä pelaamiseen. Keskityn mieluummin huimiin moninpelikokemuksiin.

    Ehkä tämän LiSin voisi ostaa jostakin alesta omaan pelikokoelmaan, jos vaikka joskus joutuisi sairaslomalle eikä olisi hyviä leffoja aikaa tappamaan.

    Hienoa työtä Remos!

    • Täytyy sanoa että hyvin ajoitti Remos tuon yhteyden ottonsa, sillä Fallout 4 julkaistaan ihan näillä näppäimillä. Saatan siis joutua ottamaan mainitsemaasi ”sairaslomaa” Pelikaistan hektisestä uutistoimituksesta. Kjeh! 😀