Arvostelussa: Battlefield 1
6

Arvostelussa: Battlefield 1

marras 16 Remos  
  • Moninpeli
  • Yksinpeli
  • Pelattavuus
  • Grafiikka
  • Äänet

Hei kaikille kaistalaisille!

Tänään arvostelussa ruotsalaisen pelitalo DICEn tuottama ja Electronic Artsin julkaisema Battlefield 1. Battlefield 1 ilmestyi 21. lokakuuta 2016 PC (Origin), PS4 ja Xbox One alustoille sarjansa 14. osana. Ennakkohype oli kohtalaisen kova, mutta peli onnistui hienosti julkaisussaan, eikä siinä ollut suuria vikoja tai bugeja ja sen kehittäjät ottivat rautaisen otteen virheiden korjaamisen suhteen. Tässä PC portin arvostelu pari viikkoa ja parikymmentä pelituntia laukaisun jälkeen. Valmistaudu pahoittamaan mielesi.

Outstanding

Gamespot luonnehti peliä yllä olevan otsikon mukaisesti: erinomainen.

Ja sitä tämä ensimmäiseen maailmansotaan sijoittuva räiskintäpeli (shooter) onkin. Vaikka ensimmäinen maailmansota on suurelta osin unohdettu peliteollisuuden julkaisuissa DICE osoittaa, että sillä on selkeästi potentiaalia mitä ei ole osattu hyödyntää. Ensimmäinen maailmansota tosiaan muovasi sotatantereen sen näköiseksi, minä se näyttäytyi maailmalle toisessa maailmansodassa kuin myös sen jälkeen. Battlefield ykösessä roolia ottavat A7V ja Mark V panssarivaunut yhdessä ensimmäisen modernin panssarivaunun, eli Renault FT-17 kanssa. Kaksitasoiset lentokoneet tanssivat taivaalla ja konekiväärituli peittää sinappikaasun kanssa näkymän taistelukentällä. Battlefield 1 näyttää todella hyvältä. Se on visuaalisesti äärimmäisen tyydyttävää katseltavaa ja kentässä tapahtuvat muutokset, kuten kraaterit, rakennusten raunioituminen, kulkutietä peittävät vaununraadot ja niin edelleen tekevät pelistä todella toden tuntuisen, melkein käsin kosketeltavan. DICE ei myöskään pettänyt fanejaan äänimaailman puolella, vaan Bf1 kuulostaa todella äärimmäisen hyvältä. Äänimaailma on laaja ja yksityiskohtainen ja siihen kuuluu iso kasa huutoja ja puhetta monella kielellä, aseet, moottorien hurinat, hevosen hirnunta, sateen ropina ja… ja… ja…

Yhdessä aivan käsittämättömän upean visuaalisen toteutuksen kanssa äänet pystyvät luomaan hyvin intiimin pelikokemuksen. Battlefield 1 todistaa olevansa ”AAA” peli isolta pelitalolta, eikä yhtään sen vähempää.

The Very definition of modern shooter

Eurogamer arvosteli Battlefield 1 pelin yllä olevilla sanoilla, enkä voisi olla enempää samaa mieltä. Upean kuorensa alta paljastuva Battlefield 1 on puuduttava ja mälsä, epätoivoinen yritys tehdä jotain hienoa täysin loppuun kalutuista pelimekaniikoista ja genrestä. Multiplayer shootterit, eli pelit joita äitini kutsui joskus ”nettiräiskintäpeleiksi”, ovat aivotonta sormijumppaa lahjattomille ja idiooteille, eikä Battlefield 1 ainakaan saa tehtyä minuun mitään muuta vaikutusta.

Koko pelin upea ulkonäkö ja pelattavuus hukkuu moninpelin täysin mielikuvituksettomaan sähellykseen ja säätämiseen. Pelissä on muutama perinteinen pelimuoto, jotka kaikki todistavat kuinka auttamattoman hukassa genre on. Conquest ja Domination ovat lipun valloitus pelejä, missä molemmissa spawnataan jonnekin päin kenttää, juostaan 5-20 sekuntia johonkin suuntaan, saadaan 0-3 tappoa ja kuollaan tehdäkseen sen uudestaan. Team Deathmatch poistaa aiemmista pelimuodoista sen inhottavan lipunvalloitus ominaisuuden, jotta jokainen elämä on vielä hieman nopeampi. Ainoa pelimuoto, mikä on jollain tavalla rakentavan oloinen, on ”operations”, missä toki valloitetaan lippuja, mutta siten että toinen joukkue puolustaa ja toinen hyökkää ja kun liput on valloitettu siirrytään uuteen sektoriin valtaamaan seuraavat liput. Operations on siitä hyvä pelimuoto kaikkiin muihin verrattuna, että siinä vastustajat ovat useimmin yhdessä suunnassa ja omat toisessa suunnassa, tehden kentistä loogisempia ja pelistä parempaa kun viholliset eivät voi odottaa ”satunnaisen” spawn pisteen vieressä jälleensyntymistäsi. Tosiaan, Bf1 moninpeli kentissä jälleensyntyminen (spawn/respawn) tapahtuu ennalta määriteltyjen pisteiden kautta, minne peli pelaajan sitten ohjaa riippuen ilmeisesti vihollisten läsnäolosta muilla pisteillä tai niiden välittömässä läheisyydessä. Spawn piste ei kuitenkaan ole satunnainen lainkaan, vaan tätä ominaisuutta on vakaalla kädellä ja sniputtamistaidolla helppo käyttää hyväkseen tehden yhdestä pelistä noin 1-3 sekuntia pitkän. Operations pelimuodon helmasynti on se, että osa kentistä ovat täysin mahdottomia hyökkäävälle osapuolelle.

Minusta oli surullista kuinka paljon tämän luokan AAA peli muistuttaa vuonna 2003 ilmestynyttä Splash Damagen kehittämää Wolfenstein: Enemy Territorya. Jos Bf1 pelin über-ihanat kentät unohtaa vertailusta, pelit pelaavat täysin samalla tavalla. Battlefieldin ehkä suurin ongelma on siinä, että aseilla ei tarvitse, eikä oikeastaan voi tähdätä. Kaikki sarjatulta ampuvat aseet ovat niin käsittämättömän epätarkkoja, ja tehottomia yli 25 metrin matkalle, että muusta peliympäristöstä tullut todellisuuden tunne kaikkoaa saman tien. Aseiden kantamat ovat niin mitättömiä, ettei niillä oikein koskaan tee mitään. Kädenmitan päästä kannattaa lyödä ja sitä pidemmälle ei sitten juuri osukaan. Aivan kuin se ei kuitenkaan riittäisi, on aseiden tekemä vaurio ainoastaan naurettavaa. Vain osa kiikarikivääreistä, joita 8/10 pelaajasta pelaa, tappaa yhteen osumaan. Lopputulos on se, että W:ET tavoin joudut aina jälleensyntymän jälkeen juoksemaan tuhannen vertajanoavan snipun kiikaritähtäinten alitse mahdollisimman lähelle vihollista tilanteeseen missä ammut ”lonkalta” edestakas hyörivää vihollista ja toivot että sinulla on pienempi pingi niin saat hänet hengiltä.

Kranaateista varoittavat punaiset rinkulat tekevät kranaateista täysin käyttökelvottomat ja ainoat millä on jotain arvoa ovat sinappikaasukranaatit, jotka nekään eivät oikeastaan koskaan tee mitään sillä vihollinen voi aina vetää kaasunaamarin nassun suojaksi. Tämä ominaisuus estää aseella tähtäämisen, mutta onneksi sitä ominaisuutta ei tässä pelissä tarvita.

Suurin osa pelaajista on aivottomia imbesillejä, joilla ei ole mitään käsitystä pelin kulusta tai sen ominaisuuksista, eivätkä hyödynnä esimerkiksi ryhmänsä komentoja tai ryhmän jäsenen luokse spawnaamista. Sen sijaan moninpeli on lähinnä hiiren klikkailusta nauttivien urpojen bakkanaalit, millä ei ole mitään tekemistä kunnollisen ensimmäisen persoonan ammuntapelin kanssa. ”Hardcore” pelimuodon uupuminen tekee Battlefield 1 pelistä sopivan lähinnä lapsille ja vähämielisille, kun kaiken tuon aivottoman hiirenhakkaamisen kukkuraksi voit ampua omia ja paranet heti kun lakat ottamasta vauriota.

Yhteenveto

Nykyshoottereiden ystäville Battlefield 1 on juuri sitä mitä on odotettu. Se näyttää ja kuulostaa upealta ja sen moninpeli on nopeatempoista, kohtuullisella aseiden muokattavuusmäärällä. Pelaajamäärät ovat ainakin vielä suuret eikä peliin pääsyä ei tarvitse turhaa odotella. Peli suosii ryhmä- ja tiimipelaamista tehden sooloilusta jos ei hankalaa, niin ainakin ei-palkitsevaa. Yksinpeli kampanja on lyhyt, mutta ”uuden” aihevaltauksen (toisen maailmansodan sijaan siis) takia ihan mielenkiintoinen, joskaan ei päätä huimaava.

Olen itse ollut hyvin pitkään pois FPS (first person shooter) genren parista, koska sen pelit ovat muuttuneet nopeammiksi ja kasuaalimmiksi vuosi vuodelta. Joskus, kun keksittiin että peleissä voisi käyttää rautatähtäintä ruudun keskellä olevan ristikon sijaan, tämä genre koki lyhyen kulta-aikansa, mutta on degeneroitunut takaisin Wolfenstein: Enemy Territoryn aikakauteen.

En suosittele.

Järjestelmäsuositukset

64-bit Windows 10 tai myöhempi
Prosessori (AMD): AMD FX 8350 Wraith
Prosessori (Intel): Intel Core i7 4790 tai vastaava
RAM: 16GB
Näytönohjain (AMD): AMD Radeon™ RX 480 4GB
Näytönohjain (NVIDIA): NVIDIA GeForce® GTX 1060 3GB
50GB tilaa kovalevyllä

About Remos

Hämäläinen tieto- ja viestintätekniikan opiskelija kenen sydäntä lähellä ovat niin klassinen musiikki, akrylit kuin pelit ja pelaaminenkin. Lue lisää...